He eivät puhu rakkaudesta, mutta sittenkään ei kolmas olisi saanut olla heidän keskustelunsa todistajana. Sulhanen tekee kysymyksiä, joita hän yksin voi tehdä.
"Nukutteko yksin täällä?" hän kysyy kohottaen suloisessa uteliaisuudessaan vuodeverhoja.
"Nukun siitä saakka, kun tulin leskeksi."
("Ja ennenkin!" kuiskaa Atalia lohikäärmeen takaa.)
Sulhanen käyttää hyväkseen etuoikeuksiaan ja kuulustelee edelleen.
"Minne johtaa ovi vuoteen tuolla puolen?"
"Eteiseen, missä naisvieraani riisuvat päällysvaatteensa. Tästä ovesta te tulitte, silloin kun ensi kerran kävitte luonani."
"Entä tämä toinen pieni ovi?"
"Ei, sinne ette saa katsoa. Se vie pieneen kylpyhuoneeseen."
"Minne sieltä pääsee?"