Se oli vain eräs kieli, sinä pelkuri!
Etkö ole vielä kyllin voimakas?
Hän asetteli eri myrkkylajit takaisin rasiaan, vain yhden hän jätti ulos. Se ei kuitenkaan ollut mitään kuolettavaa myrkkyä, se oli vain unijuomaa.
Äskeinen ajatus ei enää tyydyttänyt hänen sieluaan. Se ei olisi kyllin suuri voitto. Siinä ei olisi kylliksi kostoa noista sanoista: "Sinä taitamaton!" — Tiikeri ei raatele ruumiita; se tahtoo lämmintä verta.
Mutta hänen oli kuitenkin myrkytettävä joku. Mutta tämä joku on juuri hän itse. Ja tätä myrkkyä ei voi ostaa kemisteiltä. Hänen kuolettava myrkkynsä on lohikäärmeen silmässä.
Äänettömästi hän hiipii piilopaikkaan, mistä voi nähdä Timean makuuhuoneeseen.
Suloiset kuiskaukset ja rakastavien hiutuvat silmäykset ovat sitä myrkkyä, jota hänen on imettävä sydämeensä ollakseen varustettu.
Majuri on jo ottamaisillaan jäähyväiset. Hän pitää Timeaa kädestä.
Ja Timean posket ovat niin punaiset.
Oi, tarvitaanko kuolettavaa myrkkyä enemmänkin?