Mutta Atalia ei kuuntele iloisia ääniä. Atalia kuuntelee vain kuiskauksia…
Hänen on täytettävä eräs tehtävä tänä yönä…
Huoneessa ei pala yhtään lamppua, mutta kuu paistaa sisään. Kuunvalo antaa hänelle kyllin valoa, joten hän voi avata erään rasian ja lukea niiden eri myrkkylajien nimet, joita hän ottaa esiin.
Itämaisen myrkynsekottajan varma, ehdottomasti tehokas keino!
Atalia valitsee niiden joukosta yhden.
Hän hymyilee itsekseen.
Hahaha! Mikä melu on nouseva siitä, kun huomenna kilistellään maljoja, ja äkkiä sanat kuolevat vieraiden huulille, kun jokainen näkee naapurinsa kasvot muuttuvan kellanvihreiksi, kun vieraat hypähtävät ylös tuoleiltaan ja huutavat apua ja alkavat helvetillisen tanssin, niin että itse paholaisenkin on purskahdettava nauruun; kuinka silloin muuttuukaan morsiamen kauniit kasvot oikeaksi marmoriksi ja ylvään sulhon kasvot vääntyvät pääkallon ilmeiksi!
"Pang!…"
Pianossa katkesi kieli.
Atalia säikähtyi niin, että kaikki putosi hänen käsistään, jotka vapisivat kuin kouristustautisen.