Kuinka hän seuraavana päivänä olikaan odottanut sitä miestä turhaan.
Kuinka hän oli laskenut kellon lyönnit huutokauppa-rummun päristessä.
Eikä häntä vain kuulunut!
Ja sitten seurasivat pitkät kiusallisen teeskentelyn ja salaisten nöyryytyksien vuodet.
Vain yksi oli ymmärtänyt häntä, vain yksi oli tiennyt hänen sydämensä ainoana lohdutuksena olevan nähdä kilpailijansa kärsivän ja kuihtuvan. Ja tämä ainoa, joka sielunsa kauhussa osasi arvostaa häntä oikein, ainoa onnen este, viisaiden kiven keksijä, joka oli loihtinut esiin kaiken tämän onnettomuuden, hän sattuu tyhmän harha-askeleen vuoksi joutumaan jään alle! Ja nyt kääntyy onni takaisin tähän asuntoon, eikä kukaan muu kuin hän itse ole onneton täällä.
Oi, useina unettomina öinä on malja ollut reunojaan myöten täynnä.
Vain yksi pisara puuttui, jotta se paisuisi yli laidan.
Tämän viimeisen muodostivat nuo nöyryyttävät sanat: "Sinä taitamaton!"
Tulla haukutuksi kuin piika! Tulla nöyryytetyksi tämän miehen läsnäollessa!
Atalian jäsenet värisivät vilusta.
Mitä nyt tapahtuu täällä?
Valmistetaan huomisia häitä.
Vastaanottohuoneessa kuiskailevat kihlatut; keittiössä tunkeutuu kaikkien ovien läpi iloisen palvelusväen melu.