Nyt seurasi hellä syleily ja — vielä yksi pitkä suudelma.
"Rukoiletteko tavallisesti, rakkaani?"
"Ei, en milloinkaan rukoile."
"Oi, miksi ette?"
"Se Jumala, johon uskon, valvoo aina."
("… Mutta jos hän nukkuisikin tänä yönä?")
"Anteeksi, Timea rakas, mutta filosofia ei sovellu naisille. Heidän kaunistuksensa on hurskaus; epäilykset he jättäkööt miehille. Rukoilkaa tänä yönä!"
"Tiedättehän minun ennen olleen muhamettilaisen. Heitä ei opeteta rukoilemaan."
"Mutta nyt te olette kristitty, ja kristittyjen rukoukset ovat kauniita, ottakaa tänään rukouskirja käteenne!"
"Hyvä on. Teidän tähtenne tahdon oppia rukoilemaan."