Haa! Mitä helvetin kipinöitä heittääkään kylmä teräs hänen suoniinsa!
Hän painaa sapelia povelleen.
Sitten on pimeä, eikä hän voi nähdä nukkujaa.
Nyt hän nukkuu niin suloisesti, ettei edes hänen hengitystään kuulu.
Mutta isku täytyy suunnata oikein.
Atalia vie päänsä lähemmäs kuunnellakseen.
Nyt liikkuu nukkuja ja huokaa unissaan:
"Oi, Jumalani!"
Samassa iski Atalia siihen suuntaan, mistä huokaus kuului.
Mutta isku ei ollut kuolettava. Timea oli unissaan pannut oikean käsivartensa päänsä päälle, eikä sapeli kohdannutkaan päätä.
Terävä teräs tunkeutui hirvennahkahansikkaan läpi ja haavoitti Timean kättä.