"Missä Atalia on?" kysyy majuri Sohvi-rouvalta.
Hän tuijottaa majuriin vaiti eikä voi vastata.
Eihän hän tiedä sitä.
Käskynhaltija avaa heidän huoneeseensa johtavan oven. Sohvi-rouva seuraa jäljessä miltei tajuttomana.
Hänhän tietää, että Atalian vuode on tyhjä.
Mutta ei, Atalia makaa vuoteessa ja nukkuu.
Kaunis, valkoinen yönuttu on napitettu kaulaan asti, hiukset ovat peitetyt pitsiseen yöpäähineeseen, kauniit, valkoiset kädet miltei pitsiliinan peitossa lepäävät peitteellä.
Kasvot ja kädet ovat puhtaat ja hän nukkuu.
Sohvi-rouva kallistuu jäykkänä seinää vasten nähdessään Atalian.
"Hänhän nukkuu sikeästi", sanoo kaupunginlääkäri. "Hänellehän on annettu opiumia."