Rykmentin lääkäri astuu myös hänen vuoteensa ääreen ja tunnustelee valtimoa.
Se lyö levollisesti.
"Hän nukkuu sikeästi."
Ei piirrekään muutu hänen kasvoillaan, kun valtimoa koetellaan. Ei väristyskään ilmaise hänen tietävän, mitä ympärillä tapahtuu.
Hän osaa itseään hillitsemällä pettää kaikkia.
Yhtä vain ei: miestä, jonka rakastetun hän oli aikonut murhata.
"Nukkuuko hän todella?" kysyy majuri.
"Koettakaa itse hänen kättään", vastaa lääkäri; "se on kylmä, ja valtimo lyö levollisesti."
Atalia huomaa majurin tarttuvan hänen käteensä.
"Mutta katsokaapa, herra tohtori", hän sanoo, "jos tutkitaan tarkemmin, niin on kauniin, valkoisen käden kynsien alla tuoretta verta…"