Nämä sanat kuullessaan Atalian sormet kouristuvat majurin käden ympäri, ja majuri tuntee sen kuin kotkankynnet puristuisivat hänen lihaansa.

Atalia nauraa ääneen ja heittää peitteen päältään. Täysin pukeutuneena hän hypähtää vuoteesta, mittaa pirullisen ylpeänä ja uhmaten hämmästyneet miehet katseellaan kiireestä kantapäähän, katsoo voitonhimoisella raivolla majuriin ja heittää halveksivan silmäyksen äitiinsä.

Naisparka ei voi kestää tätä katsetta, vaan vaipuu tajuttomana lattialle.

Kahdeskymmenes luku.

VIIMEINEN TIKARINPISTO.

Eräs Komornin mielenkiintoisimpia rikosjuttuja on se, jonka sankaritar oli Atalia Brazovics.

Tämä nainen puolustautui mestarillisesti.

Hän kielsi kaiken, osasi todistaa kaiken, ja kun jo luultiin, että hän oli kiinni, onnistui hänen levittää sellainen pimeys ympärilleen ettei tuomari osannut päästä ulos sokkelosta.

Miksi hän olisi tahtonut murhata Timeaa? Olihan hän itse kihloissa ja kulki surutonta elämää kohti, ja Timeahan oli hänen hyväntekijänsä ja oli luvannut hänelle runsaat myötäjäiset.

Sitäpaitsi ei jälkeäkään murhayrityksestä ollut näkynyt Timean oven edessä. Ei mistään löytynyt veristä vaatetta eikä pyyhinliinaa; ei edes uunista löydetty poltettujen vaatteiden tuhkaa.