"Minä vannon, minä vannon, että tästä salaisuudesta, piilopaikasta nimittäin, tiesi paitsi minua, vain Mikael Timar Levetinczy. Pari päivää sen jälkeen, kun oli kuullut minulta asian, hän katosi. Jos nyt joku kirjallisesti on ilmoittanut siitä sinulle, niin ei Timar ole voinut kuolla pari päivää senjälkeen. Mikael Timar Levetinczy elää siis vielä, ja sinä voit odottaa ensimmäistä puolisoasi palaavaksi. Niin auttakoon minua Jumala, yhtä varmasti kuin on totta, että Timar vielä elää. Se, joka haudattiin hänen sijastaan, oli varas joka oli varastanut Mikaelin vaatteet. Ja elä nyt edelleen tämä tikarinpistos sydämessäsi!"
* * * * *
Kahdeskymmenesensimmäinen luku.
MARIA-NOSTRAN SYNTINEN VAIMO.
Oikeus tuomitsi Atalian kuolemaan seitsenkertaisen myrkytys- ja salamurhayrityksen johdosta. Keisarin armo muutti tämän rangaistuksen elinkautiseksi vankeudeksi. Maria Nostran rangaistusvankilassa.
Atalia elää vielä.
Tästä ajasta on jo kulunut neljäkymmentä vuotta, ja hänen täytyy nyt olla 67 vuotias.
Hänen uhmaava luontonsa ei vielä ole masentunut.
Hän on jäykkäniskainen, umpimielinen ja kovettunut.
Kun muut naisvangit sunnuntaisin viedään kirkkoon, teljetään Atalia yksinäiseen kammioonsa pelosta, että hän häiritsisi muiden hartautta.