Heidän ympärillään on ensimäisten ihmisten paratiisi! Hedelmistä raskaita puita, kukkivia niittyjä ja kesyjä eläimiä, aaltokehän ympäröiminä ja tämän kaiken keskellä — Aatami ja Eeva.
Neito seisoo väristen, kalpeana tulijan edessä, ja kun tämä syöksyy häntä vastaan ja neito näkee kaivattunsa vieressään, heittäytyy hän hänen syliinsä ja huutaa hurmaantuneena, itsensä unhottaen:
"Sinä olet tullut takaisin! Sinä, sinä, sinä!" Ja sittenkin kun hänen suunsa ei enää voinut puhua, hän yhä kuiskaili: "Sinä, sinä, sinä!"
Heidän ympärillään kukkii Eeden. Jasmiinipensas kaartaa hopeanhohtoisen kukkakruununsa heidän ylleen ja satakielien ja kultarastaiden kuoro laulaa Jumalan ylistystä.
Kolmas luku.
SULOINEN KOTI.
Virta vei veneen muassaan. Alus, jolla saaren asukkaat olivat saapuneet, oli aikoja sitten lahonnut eikä uutta oltu hankittu. Vieras ei voinut lähteä saarelta, ennenkuin ensimäiset hedelmänostajat laskivat maihin. Siihen kuluisi vielä viikkoja ja kuukausia.
Onnen viikkoja ja onnen kuukausia!
Lukemattomia ilon päiviä.
Vapaasta saaresta tuli Timarin koti. Siellä hänellä oli työtä ja lepoa.