"Eihän se ole raikasta vettä. Sinä annat minun nääntyä janoon."
Noëmi nieli kärsivällisesti hänen toransa.
Ja kun Mikael nukahti, juoksi hän taas Dodin luo.
Naiset vuorottelivat siten, että Terese istui Mikaelin luona tämän nukkuessa, mutta antoi Noëmille merkin heti kun hän alkoi herätä, joten Noëmi saattoi jättää sairaan lapsensa palatakseen Mikaelin luokse.
Tällä tavoin kuluivat monet pitkät yöt. Noëmi kulki toisen vuoteen vierestä toisen viereen.
Sitäpaitsi piti hänellä aina olla hätävalhe varalla, jos Mikael kysyisi, missä hän taas oli ollut.
Sairaat ovat epäluuloisia. He ovat vakuutettuja siitä, että koko heidän ympäristönsä on liittoutunut heitä vastaan tehdäkseen jonkun ennenkuulumattoman, hirveän petoksen.
Se, joka on tekemisissä heidän kanssaan, saa olla valmistautunut marttyyriksi.
Noëmi oli sellainen marttyyri.
Lapsi tuli yhä huonommaksi. Terese ei tiennyt mitään neuvoa. Eikä
Noëmi uskaltanut itkeä.