Eräänä aamuna tunsi Timar voivansa paremmin ja pyysi lihakeittoa.
Noëmi riensi ulos noutamaan sitä. Se oli valmiina Mikaelia varten.
Hän söi sen ja sanoi sen tekevän hyvää.
"No", kysyi Mikael, "mitä pikku Dodi toimii?"
Noëmi säikähtyi ja pelkäsi Timarin huomaavan kuinka kiivaasti hänen sydämensä alkoi sykkiä.
"Hän nukkuu", vastasi Noëmi.
"Nukkuuko? Mutta eihän hän tavallisesti nuku tähän aikaan. Onko hän kipeä?"
"Oi, ei, hän voi sangen hyvin."
"Miksi et kanna häntä luokseni kun hän on valveilla?"
"Siksi, että sinä tavallisesti nukut."
"Sehän on totta. Mutta kun me joskus molemmat olemme hereillään yhtäaikaa, niin tuo hänet luokseni ja anna minun nähdä hänet."