"Teen sen, Mikael."
Noëmin oli pakko jatkuvasti salata Mikaelilta, että Dodi oli sairas ja hän kertoili tälle kaikenlaisia juttuja lapsesta, sillä Mikael kyseli alituisesti poikaa.
"Leikkiikö Dodi pienellä puumiehellä?"
"Oi, hän leikkii aina sen kanssa (sen kauhean luurankomiehen!…)"
"Puhuuko hän minusta?"
"Hän puhuu paljon sinusta (hän on pian puhuva sinusta ylhäällä hyvän
Jumalan luona!)"
"Mene hänen luokseen ja anna tämä suudelma minulta."
Noëmi meni lapsen luo antamaan sille isän jäähyväissuudelman.
Taaskin oli kulunut päivä.
Aamulla oli sairas yksin herätessään.