"Miksikä liha kelpaa kun ei ole suoloja?"
"Eikö ole suoloja?" sanoi hämmästynyt Elemér.
"Ei ole".
Tie oli jotensakin pitkä. Väsyneet hevoiskaakit kulkivat suurella vaivalla.
Jo kaukaa näkyi sen kylän kirkon torni, johonka oli lähdettävä. Vaan oli ikäänkuin se itse olisi ollut mutkalla, eikä tahtonut lähemmäksi tulla. Oli jotensakin myöhäistä, kun saapuivat tien varrella olevaan ravintolaan, jonka edustalle ajuri pysähtyi, antaakseen hevostensa levätä.
Nyt eivät enää olleet kaukana periltä. Elemér maksoi ajurin eikä malttanut odottaa hevosten tointumista, vaan jatkoi matkaa kylään päin jalkasin. Sinne tultuansa hän kysyi kylänvoutia. Tälle hän ilmoitti olevansa matkalla Nadasch-arolle ja tahtoi hevosta rehellistä rahapalkkiota vastaan.
Kylänvouti oli huonolla tuulella. "Vaikka tukatin maksaisitte, ette täältä voi saada hevosia".
"Miksi ei?"
"Siksi ett'ei niitä ole".
"Minne ne ovat lähteneet?"