"Hän ei ollut nainen", änkytti äiti.
"Mutta luulenpa että naiset ja pienet lapset mieluummin oppivat nais-opettajalta".
"Itsehän vielä olet lapsi; tuskin seitsemännellätoista".
"Mutta minä osaan kieli-oppini niin perin pohjin, että voin toisiakin opettaa".
Rouva Bilágoschi pudisti epäillen päätänsä.
"Sinä et tiedä mitä on käydä yksinään vieraissa taloissa äitisi seuratta".
Sitä Ilonka ei todellakaan tietänyt, hän vaan hymyili sitä ajatellessaan. Ei vienoinkaan puna noussut hänen puhtaille poskillensa.
"Se on ikävää, mutta siihen täytyy tottua".
Rouva Bilágoschi tarttui tyttärensä käteen ikäänkuin peläten häntä kadottavansa.
"Lapsi — mieti kumminkin; sinä et arvaakaan kaikkia niitä vaaroja ja kiusauksia, jotka kohtaavat nuorta tyttöä, joka yksinänsä kulkee maailmassa! Ken on sinua suojaava?"