"Minä itse!"
Mahtava on todellakin se, joka maailman kysymyksiin voi vastata: "minä itse". Minulla ei ole kukaan takanani eikä edessäni turvana: suojelen itseäni.
Rouva Bilágoschi ei voinut sanoin enää tytärtänsä vastustaa. Hän kietoi vaan Ilonkan kädet kaulansa ympäri, antoi pienen pojan halailla Ilonkaa ja kuiskasi kyynel-sumuisella äänellä:
"Tee siis meidän kanssamme mitä tahdot! Ota isäsi, äitisi ja veliraukkasi kohtalot huostaasi, ja Jumala sinua auttakoon, armas rakas tyttäreni".
Ilonka innokkaasti suuteli äitinsä kättä, iloisena kuin se, joka on saanut kalliin perinnön anteliaasta kädestä; sitten meni hän isän luo ikäänkuin pyytääkseen hänen suostumustansa, niinkuin ennenkin; hän kallistui yli isän olkapään, suuteli kivikylmää otsaa ja katseli tarkastaen elävän kuolleen kasvoja. Silloin oli hänestä niinkuin nuo liikkumattomat silmät hetkeksi olisivat lempeiltä näyttäneet ja palaavan sielun huomio olisi kiintynyt hänen muotoonsa. Huuliltansa kuului pari kertaa äänet:
"To to to, ta ta ta".
Siinä kaikki mitä hän sanoi.
* * * * *
Ilonka ilmoitti vielä samana päivänä sanomissa, että eräs nuori tyttö halusi opettaa Ranskan ja Englannin kieliä naisille ja nuorille tytöille.
Seuraavana päivänä hän kutsuttiin erääsen mahtavaan taloon Pesth'issä ja palasi sillä iloisella uutisella, että ensimmäinen oppilaansa oli eräs rakastettava nainen, joka yhdestä opetustunnista päivässä maksaa hänelle kolmekymmentä guldenia kuukaudessa.