"Siis emme enää ole kerjäläisiä!"
Tosi on että 30 guldenin suuruinen kuukaustulo mannermaan kalliimmassa kaupungissa, Pesth'issä, juuri on niin suuri, että asianomainen henkilö voi sanoa ett'ei hän ole kerjäläinen, s.o. hänen ei tarvitse seisoa katukulmissa almuja anomassa ohitse kulkevilta; mutta kotona neljän seinän sisällä voi hän oppia tuntemaan köyhyyden kurjuutta yhtä likeltä kuin kurjin kerjäläinen. Ja kun näillä kolmellakymmenellä guldenilla on elätettävä isä, äiti ja veli, jotka kaikki ovat kykenemättömät pitämään itsestänsä huolta, kun osa tulosta on menevä aptekiin sekä lääkärille ja puku kuitenkin pitää olla siisti, niin jokainen käsittänee mitä sen on kestäminen, joka ansaitsee nämä kolmekymmentä guldenia.
Ilonka kertoi äidilleen että ensimmäinen oppilaansa oli rikas porvaris-nainen. Hän odotti kauan että äiti kysyisi tämän rouvan nimeä, mutta sitä ei hän tehnyt. Ei Ilonkallakaan ollut kiirettä tätä nimeä mainitsemaan, ja mitäpä se olisi hyödyttänytkään? Rouva Bilágoschi ei tuntenut ketään ihmistä Pesth'issä, hänestä oli ihan yhtä oliko naisen nimi tämä tai tuo. Hän oli vaan mielissään siitä, että oli se porvarillinen perhe, johon tyttärensä joutui. Hän arveli tätä perhettä semmoiseksi, johon maailman houkutukset eivät vielä ole tunkeuneet.
Sekin oli hänelle mieleen, että rouva tahtoi saada tuntinsa k:lo 7 aamusin. Joka nousee aikasin, sillä on paljon työtä, ja se rouva, jolla on paljon työtä, on kelpo talonemäntä. Siis perheen elämä lienee hyvä.
Vaan tämä ei ollut syynä tuohon aikaiseen opetustuntiin; syynä oli se, että tuo rikas nainen lähti ratsastamaan jo k:lo 5 aamulla ja arveli että kielitunti oli sopiva ajanvietto palaamisen ja uudestaan pukeumisen välillä. Siten oli koko muu päivä vapaana. Ilonkalle tämä järjestys myös oli sangen mukava, hän kun sai olla päivällä kotona kutomassa ja ompelemassa, joka ainakin tuotti hänelle pari guldenia lisää kyökki-tarpeisin.
Ja sitten, joka oli pääasia: k:lo 7 nukkuvat ihmiset eivätkä käyksentele kaduilla. Ilonkan ei tarvinnut pelätä tapaavansa tuttavia, joidenka edessä tarvitsisi hävetä nykyistä köyhyyttä. Oi mikä suuri ja häpeällinen synti köyhyys kuitenkin on! Joka joutuu tämän synnin valtaan, hän karttaa tuttaviansa ja kääntää kasvonsa pois, niinkuin olisi suuren rikoksen tehnyt. Hän rukoilee ihmiskuntaa olemaan häntä näkemättä ja häntä unhottamaan. Sitä enemmän on tämä laita jos köyhistynyt on tyttö.
Näin kului ainakin kuukauden aika ennenkuin Ilonka tapasi Elemér'in, Ja kuitenkin oli hän jo päässyt selville siitä että Bilágoschin perhe oli muuttanut Pesth'iin. Mihinkä siellä olivat hävinneet? Hän käyskenteli katuja myöten päiväkaudet ja meni teateriin siinä toivossa, että jossakin tapaisi etsittävänsä. Niin hänen päähänsä juolahti kysyä polisissakin, vaan mitään selkoa saamatta.
Ja kuitenkin Elemér kävi joka päivä samassa talossa, missä Ilonkakin; hän istui joka päivä nojatuolissa, jossa Ilonka juuri äsken istunut oli, vaan luonnollista oli että Elemér, joka aloitti päivänsä k:lo 9, ei millään muotoa voinut kohdata sitä, joka jo k:lo 8 oli lopettanut päivätyönsä.
Tuo hieno porvaris-rouva, joka sai Ilonkalta opetusta Englannin kielessä, oli — niinkuin lukija on arvannut — rouva Lemming.
Ett'ei Malvina itse koskaan tullut puhuneeksi Elemér'ille Ilonkasta, siihen oli eri syitä. Ja miksi hän ei herra Lemming'illekään ollut puhunut hänestä, siihen hänellä myöskin oli eri syitä.