Herra Lemming pudisti päätänsä ja palasi huoneesensa. Siellä kuulusteli hän kamaripalvelijalta kauanko tuo nuori neiti oli käynyt talossa.
Tästä päivästä alkaen otti hän pois pöydän-laatikon avaimen, jossa säilytti englantilaisen kirjeenvaihtonsa.
Tämän jälkeen kysyi hän tarkasti joka päivä kamaripalvelijalta, oliko armollinen rouva palannut ratsuretkeltänsä. Hän palasi säännöllisesti k:lo 7.
Mutta eräänä päivänä tapahtui että Malvina viipyi tavallista kauemmin ja että Englannin kielen opettaja, joka oli tullut juuri k:lo 7, vietiin vastaanottohuoneesen odottamaan armollista rouvaa. Kohteliaisuus vaatii että talon isäntä emännän poissa ollessa vastaanottaa opettajan, ja herra Lemmingkin meni vaimonsa vastaanottosaliin.
"Anteeksi, neitini; vaimoni antaa teidän odottaa, mutta saapuu luultavasti kohta. Tehkää hyvin ja istukaa niinkuin kotonanne".
"Kiitän, herrani".
Ilonka istuutui ja herra Lemming vastapäätä.
"Kauanko olette opettaneet vaimoani?"
"Yhden kuukauden".
"No, ja kuinka hän edistyy?"