"Sangen hyvästi".
"Eikö ole hän uppiniskainen ja itsepäinen, ettekö välistä saa ryhtyä vitsaan?"
Herra Lemming koetti olla hauska.
"En".
Herra Lemming ajatteli itsekseen: ohoo, kyllä minä pakoitan hänen puhumaan. Niin kauan kuin Unkarin kieltä puhutaan, voi hän myöntää ja kieltää jos ei tahdo sanoa muutu, mutta Englannin kielen opettaja ei saa pahaksi panna jos käytännöllinen perheen-isä tahtoo tietää osaako se, joka saa yhden guldenin tunnista, sanoa muuta kuin "Yes sir!" Lemming rupesi puhumaan Englannin kieltä.
"Oletteko syntyperäinen englantilainen, miss?"
Ilonka punastui vähän. Hän luuli rehellisen pankirin tahtovan tietää mimmoinen englantilainen se oli, jolle hän maksoi niin paljon rahaa.
Sujuvalla Englannin kielellä ilmoitti hän nyt kaikki, mitä soveliaaksi katsoi, uusia kysymyksiä odottamatta.
"Minä en ole englantilainen, herrani; vanhempani ovat unkarilaisia. Isäni on ollut virkamies, hänen nimensä on Bilágoschi. Viime aikoina on hän ollut virastansa eronneena. Sitten koetimme maanviljelystä ja kadotimme katovuoden kautta kaiken omaisuutemme. Isäni sairastui kovasti ja meidän täytyi tuoda hänet tänne. Nyt minun on käyttäminen mitä olen oppinut ja palkitseminen mitä olen maksanut".
"Ah, tämä on jaloa, liikuttavaa. Te osoitatte jaloutta ja minä pyydän saada lausua teille kunnioitukseni. Luulisinpa että minulla on hiukan valtaa maailmassa. Tahdon miettiä, mitä voitaisiin tehdä perheenne huolten lieventämiseksi. Olen ennenkin auttanut ihmisiä semmoisessa tilassa. Onnen tähti on johdattanut teidät tähän taloon. Muutaman päivän perästä on minulla oleva kunnia puhua teille enemmän tästä. Jos voin tehdä jotakin perheenne hyväksi, niin sanokaa suoraan".