Hänen mentyänsä rupesi myrsky riehumaan Lemming'in yli.
"Miksi ärsytätte tuota nuorta miestä tyttöä vastaan? Onko tyttö loukannut häntä?"
"Päinvastoin aioin saattaa Elemér'in unhottamaan tytön tykkönään".
"Te ette tunne ihmisiä; tällä tavalla saa aikaan ihan vastakohdan. Te tiedätte varsin hyvin, ett'ei tyttö tahdo kohdata tuota nuorukaista enään ja siinä on hän oikeassa. Tyttö elää työstänsä, ja se on katkeraa leipää kyllä. Nuori mies elää armoleivästä, on kevytmielinen hulivili, joka ei osaa mitään eikä ole mitään oppinut ja jota minä elätän sukulaisuuden vuoksi. Hänen pitäisi hävetä enemmän kuin kenenkään muun kohdatessansa tyttöä, jos he toinen toistansa tapaavat. Hän saa sanoa itsellensä: 'siihen aikaan olin jotakin, nyt en ole enää mitään'. Tyttö parkaa hävettää tämä ajatus: siihen aikaan olin vallasnainen ja nyt kuulun palkollisten luokkaan. Jätä tyttö rauhaan!"
Lemming nauraa hohotti, kita ammollaan, näyttäen mustia hampaitansa.
"Hän, tai joku muu".
"Se on sydämetön periaate".
"Jos ei toinen, niin toinen".
Täysi syy kukan poimimiseen, "jos ei hän sitä tee, niin toinen sen tekee".
Herra Lemming jätti rouvansa, nauraen voittajan tavalla. Malvina rypisti silmäkulmiansa ja näytti sangen vihaiselle niin kauan kuin miehensä häntä näki. Sitten kasvonsa kirkastuivat.