Vasta silloin hän kummastui, kun huomasi, että tuo voimakas mies, jota vähää ennen oli tuntenut mainioksi tappelijaksi korvapuustia saadessaan, ei kasvojansa vähääkään muuttanut, vaan tyynellä vakavuudella lausui hänelle:
"Kiitän sinua, rakas tyttäreni; tällä korvapuustilla olet sinä keventänyt sieluani ja minulle voiton valmistanut. Se olkoon sinulle anteeksi annettu. Ja jotta näkisit, että Nazarenit osaavat lukeakin ja antavat pois säästyneet rahansa, kun yhteinen hyvä niitä tarvitsee, olen sanomalehdissä lukenut, että sinun neitisi — siunatkoon häntä taivas kerran hyvällä nazareni-puolisolla! — on kerännyt rahoja nälkää kärsiville, ja olen sen vuoksi ottanut mukaani sen vähän, minkä säästänyt olen. Kas tässä, anna se hänelle!"
Viisikymmentä guldenia pani hän pöydälle.
Böschke säpsähti. Nyt vasta rupesi häntä peloittamaan tämä pelättävä ihminen, joka viidelläkymmenellä guldenilla vastasi korvapuustiin.
"Älä kiitä, sillä me emme saa vastaan-ottaa mitään kiitoksia. Älä kirjoita nimeäni, sillä Nazareni ei saa ilmoittaa, milloin hän jotain on antanut, poikani Marczi seuraa minua".
Marczi totteli eikä edes rohjennut lähtiessään katsoa Böschkeen.
* * * * *
Tämä siis, arvoisat hallitus-herrat, on teidän onnettoman aikanne uusi uskonlahko; uusi uskonlahko, jonka Te olette luoneet.
Te ylä-ilmoissa olette tehneet politikia uskonnosta, ja muut alhaalla laaksoissa ovat tehneet politikista uskonnon.
Kaikki mitä Te ylä-ilmoissa olette ommelleet seinäverhon toiselle puolelle, näyttäytyy toisella puolella irvikuvana.