Kaikki, mitä siinä on hulluutta, on vaan vastausta hulluun kysymykseen.
Uskon-opiksi on täällä koroitettu se oppi, että yksityisen hyvinvointi on olemisen ainoa tarkoitus; velvollisuuksista isänmaata, yhteiskuntaa ja vapautta kohtaan ei kenenkään tarvitse innostua.
Ettekö Te ole kylväneet niitä turmion siemeniä, joista tässä opissa niin rehevä oras on kasvanut? Ettekö ole tehneet kaikkea, hävittääksenne isänmaan-rakkauden, yhteiskunnallisen innon ja vapauden harrastuksen?
Nazareni ei ammu sodassa. Hänen uskontonsa sitä kieltää. Ettekö te ole tätä uskon-oppia luoneet.
Nazareni sanoo: "kansa älköön antako mitään valtiolle". Tämä on vaan käännös teidän periaatteestanne: "Valtio älköön antako mitään kansalle?" Nazareni sanoo: "valtio ei ole meidän". Eikö tämäkin ole vaan kaiku teidän huudostanne: "Valtio on yksinomaisesti meitä varten?"
Mikä kamala oppi! — pettää ja vahingoittaa valtiota, kun vaan se suinkin tapahtua voi; niin paljon kuin mahdollista pitää kaikki valtiolta salassa; pitää sitä vihollisena, jota vastaan on itseänsä puolustaminen! Mikä oiva syy isänmaan-petokseen! — vaan kumpiko on moitittava, oppilasko vai opettaja?
Että perhe-elämä on arvoton, rakkaus yhteis-tavaraa, siveys turha, vaimon sydän kauppatavara; että lapset ovat taakkana vanhemmille ja heidän kuolemansa kohta synnyttyään suotava. Siinä nazarenein oppi — kauhea oppi!
— — — Ferdinand Harter oli tämän hädän aikana antanut uusilla huonekaluilla varustaa kaikki huoneensa. Vanhojen taulujen seassa oli nyt mainioiden mestarien teoksia, kalliita majolika-astioita, etrurilaisia maljoja, kelttiläisiä muinaiskaluja, taideteoksia hopeasta. Hänen asuntonsa hämmästytti katsojaa erinomaisilla esineillään, ikäänkuin olisi tarkoitus ollut sanoa hänelle: "Joka haaralle voit ihastuksella katsoa, paitsi omistajan silmiin".
Ei ollutkaan enää hupaista katsoa noihin silmiin.
Uskokaa minua, ainoastaan ensimäinen askel on vaikea. Niin miehellä kuin naisellakin.