Avatussa salkussa oli Ferdinand Harter'in päiväkirja.
Andjaldy tiesi varsin hyvin sen sisällön. Edellisten lehtien sisältö oli hänelle aikaa sitten tiedossa ja hän oli siis utelias ainoastaan viimeisten suhteen.
Tänään olen taas kestänyt kovan päivän.
Luulen että se päättyi onnellisesti.
Moni arvelee, että kohtaus oli sangen helppo.
Voimakas akrobati on tottunut kantamaan kahta miestä olkapäillään, nämä vuorostaan neljää ja viimeksi-mainitut lisäksi kahta lasta. Akrobati kävelee hymyten ympäri, tämä ihmispyramidi niskoillaan, mutta minä olen vakuutettu siitä että hän joka kerta alkaa näytäntöä tällä ajatuksella: "kenties käy hullusti tämän päivän näytännössä. Kenties ne, jotka seisovat olkapäilläni, kaatuvat ja musertavat joko minun taikka itsensä".
Mun kohtaloni on sama. Minä kannoin olkapäilläni koko ihmispyramidin.
Kuinka minun nyt on helppo olla päästyäni tuosta taakasta!
Arvattavasti en tee tuommoista voiman-ponnistusta niin äkkiä jälleen; ja ne, jotka ovat luikahtaneet alas mun olkapäiltäni, kiittäkööt onneansa että taas seisovat vaan vakavalla pinnalla.
Provisorium on olemassa ja jättää meidät rauhaan.