Niin, tässä Potomak-virralla voitti maailman ensimmäinen kansa ensi kerran orjuuden epäjumalan palvelijoita.
Maailman ensimmäinen kansa! — Oi kallis kansani, älä salli imartelemista; sinäkin olisit voinut siksi tulla, ehkäpä oletkin siksi tuleva — mutta nyt on maailman etevin kansa haettava toisella maanpuoliskolla.
Tuo kauppiaskansa, jolle Jumala ei antanut muuta kuin maata, kaksi kättä ja vapautta, se ymmärsi taistella suurenmoisen taistelun ylevän aatteen toteuttamiseksi, orjuuden poistamiseksi; se ymmärsi uhrata miljardeja omaisuudestaan, joka oli koottu työllä ja hiellä; porvariskansasta tuli sotilas-kansa, joka teki uljuuden ihmetöitä, suorittaen taisteluita, jotka saattoivat maan vapisemaan valtameren toisellakin puolella. Ja miksi tämä kaikki? Sentähden ett'ei valkoinen ihminen enää koskaan voisi sanoa mustalle: "sinä olet syntynyt orjaksi!"
Ei koskaan sotaa ole maailmassa käyty jalommasta syystä eikä taivas koskaan ole jalommalle asialle voittoa suonut.
Oli — kuten sanottu — ensimmäinen voittopäivä Potomak'illa.
Eräässä teltassa kenttä-lasaretin vieressä kaksi lääkäriä hoiti pahasti haavoitettua soturia, jonka haavat olivat sidottavat. Hän oli vielä nuorukainen, mutta hänen kalpeat, kärsimystä kuvaavat kasvonsa näyttivät siltä, kuin hänen päivänsä pian päättyisivät. Hänen yllänsä leikattu puku osoitti, että hän oli vapaaehtoisen ratsujoukon ylhäisempiä upsereja.
Lääkärit kauan neuvottelivat missä ja kuinka haavoitetun piti maata. Kuula, joka oli tunkeunut rintaan, oli tullut selästä ulos ja siis tehnyt kaksi haavaa.
"Hän elää vielä", sanoi toinen,
"Minä ihmettelen, että hän vielä voi hengittää. Ei näy verta hänen huulillansa".
"Kyllä se näkyviin tulee, jos hän sattumalta herää. Kuula on varmaankin mennyt oikeapuolisen keuhkon läpi".