— Olisihan Bélteky voinut näyttää kirjeen, joka oli kirjoitettu Elemér'in omalla verellä ja jonka mukaan sanomalehtikirjoitus oli tehty; mutta sitä Bélteky ei voi tehdä, sillä silloin saisi Ilonka tietää testamentti-jutusta ennen aikoja ja Béltekyn rehelliset aikomukset näyttäisivät sangen epäiltäviltä — saisipa kenties sen johdosta rukkasetkin. Ilonka ei saa tietää, että hän jo on rikas. — Ruutisuonen räjähyttäminen ei siis mitään vaikuttanut.
Ilonka nauroi kaikkia ihmisiä, jotka hänelle kertoivat, että Elemér oli kaatunut sodassa.
Viimein ei jäänyt muuta neuvoksi kuin julkinen hätyyttäminen.
Eräänä iltapäivänä rouva Bilágoschi sanoi tyttärelleen, ett'ei tuo epävarma tila voinut kauemmin kestää. Bélteky on itse ilmoittava hänelle rakkautensa ja huomenna ennen puolta päivää juhlallisesti pyytävä häntä vaimokseen.
"Mutta minä en häntä rakasta".
"Miksi et?"
"Sentähden ett'ei hänessä ole mitään totuutta, ei hänen sanoissaan eikä käytöksessään. Hän yhä pettää itseänsä. — Hän mieltyy johonkin ja valittaa, että on siihen mieltynyt. Hän on olevinansa suuri isänmaan-ystävä ja pelästyy kun isänmaallisuus koetukselle pannaan; hän on ankara ja uljas innoissaan, mutta kohdatessaan ankaruutensa yllyttäjää, kiertää hän sitä pitkät matkat. Noin ikävän 'oiva' ihminen hän on".
"Tyttäreni, kysyn sinulta vielä kerran, rakastatko toista?"
"En ketään!"
"Siinä sanoit oikein: 'ei ketään', sillä jos edes minua rakastaisit, et panisi perheesi onnea alttiiksi joutavan oikun tähden".