Kyrassierien ratsumestari on paitsi sitä hyvä ystäväni, hän ilmoitti minulle toissa päivänä, että hän vasta iltapäivällä tulisi tänne ratsujoukkoineen; sitä ennen voisin minä saattaa kaikki loppuun.
Hän piti sanansa.
Ilman tuota arvoisaa nuorisoa olisi juhlallisuus voinut loppua
varsin rauhallisesti, mutta he olivat pilata kaikki tyyni.
Nähdessäni ratsujoukon tulevan minua vastaan kadulla, olin
unohtamaisillani osani.
Poikani, tuo kelvoton, häpäisi minua kahdenkertaisesti
— ensiksikin uhkarohkeudellaan ja sitten cynillisella
moukkamaisuudellaan.
Yleisö katselee tarkastavin silmin mainion miehen poikaa, tämän käytös on yleisön mielestä mittari, joka antaa tietoa hänen isänsä mielipiteistä, kun isä on kotona neljän seinän välissä.
Jos poika on väliä-pitämätöin — kohta sanotaan: talonpoika on vispilöinyt saipuankuohua maitoon.
Ja mikä pahempi on, hän pilkkasi minua hänen läsnä ollessaan.
Hänelle, hänen mielestänsä tahdon aina olla loistava ja majesteetillinen; häntä ajattelen seisoessani raivoisan väkijoukon edessä ja pidättäessäni intoani; hänen tähtensä koetan päästä mainioksi, ett'ei hän unohtaisi nimeäni, vaan katumuksetta ajattelisi minua ja ikävöitsisi päästä takaisin luokseni. Vaan mikä kummallinen arvoitus tämä vaimo on!
Kaksi vuotta elimme yhdessä ja erosimme syystä, että tulisesti vihasimme toinen toistamme. — Me vaihetimme uskontoakin, päästäksemme toisistamme. — Ja nyt — erottuani hänestä — uneksin ainoastaan häntä.