Rouva Bilágoschi repi suuttuneena kirjeen palasiksi ja halaili Ilonkaa itkien.
"Sinä olet oikeassa, älä tästedes huoli minun neuvoistani".
* * * * *
Totta puhuen — Bélteky oli aikonut k:lo 11 mennä Bilágoschien luo aviotarjoustansa tekemään. Hän oli jo vetänyt vaaleanpunaiset hansikkaat käteen, vaunut olivat portaiden edessä ja Bélteky aikoi juuri mennä, kun ovi aukeni ja hänen edessänsä seisoi elävänä Elemér Harter.
17 Luku.
Uusi ihminen.
"Sinä — elät?" Näin sanoen horjahti Feri Bélteky taaksepäin, ikäänkuin olisi aaveen nähnyt.
"Siltäpä näyttää. Ainakin vaadittiin minulta höyrylaivassa yhden hengen maksu, jotta arvattavasti en ole aivan näkymätön olento".
"Eräs yankee kirjoitti minulle, että olit kuollut".
"Hän kirjoitti oikein. Minä olin aivan läpiammuttu. Kuula oli mennyt rinnasta sisään ja selästä ulos. Olin niin paljon kuollut kuin ihminen voi olla semmoisissa tapauksissa. Kenralin hyväntahtoisuutta minun on kiittäminen siitä ett'ei minua haudattu. Kuinka virkosin elämään, sen ovat lääkärit minulle selittäneet; jos itse olisit lääkäri, kertoisin sen sinulle, jotta saisit sen julkaista jossakin lääketieteellisessä aikakauskirjassa: sillä se tapaus on erinomainen. Kuula kiersi kylkiluiden ja ihon välitse, vaan ei haavoittanut jalompia osia; se vei vaan mukanansa tuon moukkamaisen ihon ja porvarilliset nikamat. Mutta koska sinä et ole lääketieteen, vaan lain-opin tohtori, niin puhutaan toisista asioista. Oletko jättänyt testamenttini asianomaisille?"