Bélteky oli juris utriusque doctor, ja tunsi siis tuota toistakin totuutta. Hymyillen ylpeästi hän sanoi:
"En uskonut noin kaukaisia sanomia. Olin varma siitä, että vielä saisin sinut nähdä ja sentähden lykkäsin toistaiseksi testamentin jättämisen".
"No siinäpä teit varsin viisaasti. Kunnioitan suuresti sinun varovaisuuttasi. Olisin muuten sangen naurettavassa tilassa. Jatketaanko oikeuden-käyntiäni säännöllisesti?"
"Saat varmaankin edullisen päätöksen, asia on nyt korkeimmassa oikeudessa. Ole varma siitä, että kaikki on hoidettu parhaimman ymmärryksen mukaan. Äitisi valtio-paperit ovat oikeuden haltuun jätetyt ja maksettaviksi joutuneista korkolipuista saat maksun keltä hyvänänsä".
"Kiitos, en ai'o elää velaksi, päinvastoin pyydän sinua rummuttamaan kaikki karhuni kokoon — tahdon maksaa heille. Velaksi ei tästälähin eletä".
"Ah! Sinä palajat rahakkaana?"
"Tuo vapaa valtio palkitsee niitä, jotka sen palveluksessa tulevat taisteluun kykenemättömiksi. Minullekin annettiin palkinto. Ja paitsi sitä ai'on hankkia itselleni työtä".
Feri Bélteky pudisti päätänsä.
"Nähtävästi olet muuttunut".
"Se tulee siitä, että olen laihtunut ja että partani on kasvanut".