"Juuri ummelleen niin paljon kuin voin järjelläni ja kahdella kädelläni ansaita. Se lahja, jonka Amerikka on minulle antanut, on tieto, että sen, joka tahtoo työtä tehdä, ei tarvitse nälkää kärsiä".
(Ei Malvina sittenkään päässyt hänen salaisuutensa perille. Mikähän näin lyhyessä ajassa on saattanut hänet niin totiseksi?)
"Ja kuitenkin te rakastatte ja kunnioitatte noita amerikkalaisia niin paljon?"
"Minä rakastan heitä, sillä heidän luonansa olen oppinut rakastamaan ihmisiä — miehiäkin; minä kunnioitan heitä, heidän luonansa on joka ihminen — nainenkin — vapaa".
"Ah! tuota vapautta minäkin rakastan", sanoi Malvina hymyillen.
"Ettekö muista, armollinen rouva, kuinka täällä puhutaan 'emanciperatuista' naisista? Amerikassa naiset ovat vapaat sentähden ett'ei kukaan uskalla heitä loukata, ei silmäykselläkään. Siellä kuudentoistavuotias tyttö yksinänsä menee työllensä, huvituksillensa ilman saattajaa; hän matkustaa yksin maitse ja meritse. Mutta hukka sille miehelle, joka uskaltaa häntä loukata, vaikkapa vaan rohkealla silmänräpäyksellä tai ainoallakaan rivolla sanalla. Ensimmäinen mies hänen lähisyydessään löisi hänet siitä maahan kuin koiran. Uudessa maailmassa yleisö naisia suojelee; joka loukkaa naista, hän loukkaa koko seuraakin ja heitetään pois laivasta".
Elemér'in kauniit päivettyneet kasvot näyttivät lämpimiltä hänen tätä sanoessaan; silmänsä loistivat niinkuin pimeässä huoneessa yht'äkkiä sytytetty valkea. — Malvina katseli hetkeksi sisään noista valaistuista ikkunoista ennenkuin huoneen asuja oli ehtinyt laskea varjostimet alas.
"Olen nähnyt useoita amerikkalaisia naisia Wien'issä ja ne olivat jotensakin ilkeitä kaikki. Europassakin olisi helppo suojella heidän siveyttänsä".
"Ne, jotka minä olen nähnyt, olivat kaikki hyvin kauniita".
"Ehkä kauniimmat kuin naiset täällä kotona?"