Malvina polki jalkaa vihoissaan.
"Nostakaa floretti heti".
"En koskaan, rouvani".
"Ottakaa se, taikka minä pistän teidät armotta kuoliaaksi".
"Se on vallassanne".
"Vai niin — sinä et pelkää sentähden, ett'et sitä usko? Mutta ole varma siitä, että jos tahdot täältä mennä, niin minä floretilla merkitsen sinun enkeli-naamaasi, jotta olet sitä muistava koko elinaikanasi".
"Ennemmin pidän minä semmoista muistoa kasvoissani kuin povessani kätkettynä luvatonta tunnetta".
Tämä oli kuin öljyä tulelle. Raivoissaan Malvina juoksi tyttöä vastaan ja nosti floretin hänen päätänsä kohti.
Ilonka seisoi tyynenä hänen edessänsä, kädet ristissä. Tämä tyyni katsanto teki vihollisen aseettomaksi.
Malvinalla ei ollut asetta, eikä sanaa, millä olisi voinut hyökätä noita puhtaita neitsyellisiä kasvoja vastaan. Hän jäi seisomaan ja vapisemaan intohimosta. Hän oli hengästynyt ja kasvonsa hohtivat punasina.