"Yksi keino löytyisi! Ja juuri sentähden olen koettanut häntä lähestyä".
"Lemming on hukassa jos te, herra valtioneuvos, oikeuden edessä sanotte, ett'ette tiedä mitään noista 5,000 tukatista, jotka ovat teidän nimellenne kirjoitetut".
"Ja jos minä sanon tietäväni niistä, hän kuitenkin on hukassa, mutta minä myöskin".
"Pyydän nöyrimmästi! Herra Lemming on sanova tutkinto-tuomarille että hän on lainannut teille nuo 5,000 tukatia, ja jos te myönnätte, raukeaa syytös lahjoomisesta tyhjiin".
"Mutta siinä tapauksessa minun tunnustama velkani on kohta muuttuva velkakirjaksi, johon oikeus iskee kyntensä ja josta se on vaativa maksua".
"Niinpä arvelen minäkin".
"Neuvotteko minua heittämään ulos ikkunasta 5,000 tukatia Lemming'in pelastamiseksi?"
Andjaldy kohotti olkapäitänsä sanomatta, neuvoiko siihen vai ei. Itsekseen hän ajatteli, että herra Harter voisi kysyä päiväkirjaltansa, oliko hänellä syytä semmoiseen uhraukseen vai ei.
"Hyvä", sanoi Harter, "tahdon senkin tehdä. Tahdon tehdä Lemming'ille tämän uhrauksen yhdellä ehdolla. Ilmoita ehtoni hänelle. Jos hän siihen myöntyy, niin minäkin myönnyn."
"Suvaitsetteko, teidän armonne, mainita ehtonne minulle?"