"Minuakin rupee aavistamaan pitkällinen historia. Avioerojutut ovat tavallisesti pitkällisiä".
"Tässä ei tarvita mitään mutkia. Kahden päivän miettimis-aika ja ero voi tapahtua, Lemming'in talo jää emännättömäksi ja Harter'in talo saa emännän".
"Uskallanko kysyä mikä nimi sillä rouvalla tulee olemaan?"
"Ferdinand Harter'in nimi Jumalan ja ihmisten edessä. Kirkollisten ja valtion lakien mukaan Ferdinand Harter'in nimi".
"Olen utelias kuulemaan minkä muodon tuo mahdollisuus saa".
"Sallikaa minun siis selittää asia teille. — Te tiedätte että kuuluimme katolilaiseen kirkkoon kun eripuraisuus syntyi. Saadaksemme eron toisistamme, rupesimme protestanteiksi, sillä romalais-katolilainen kirkko ei salli avio-eroa. Tämän kirkon opin mukaan Malvina ei ole Lemming'in, vaan minun vaimoni. Protestanttien lakien mukaan hän on Lemming'in laillinen vaimo, mutta pyhä paavi ei katso semmoista avioliittoa muuksi kuin vertti-elämäksi. Jotta siis taas olisimme toinen toisemme omana, silloin ei tarvita muuta kuin että palaamme romalaisen kirkon helmaan; se tuntee Malvinaa ainoastaan Harter'in aviovaimona; sille Klausenburgin konsistorion erokirja ei ole minkään arvoinen, siitä on Malvina ainoastaan ja eroamattomasti minun. Voidaksensa olla minun vaimoni huomenna, ei hänen tarvitse muuta kuin palata sen kirkon helmaan, josta on eronnut. Ymmärrättekö nyt minua?"
"Ymmärrän", vastasi kolkolla äänellä Andjaldy.
"Katsotteko nyt mahdolliseksi ehtoani, että Lemming'in on antaminen minulle vaimoni takaisin?"
"Katson! Sallittakoon minun vaan tehdä se muistutus, että kolmannenkin mieltä on tässä asiassa kuulusteleminen, ja tämä kolmas on rouva Lemming".
"Minä tiedän sen. Juuri sentähden uskon teille syvimmän salaisuuteni, jota luulevaisuudella olen säilyttänyt. Menkää Malvinan luo ja sanokaa, että häntä lemmin ja että olen huomannut mitä hänessä kadotin, hänestä erottuani; sanokaa, että tahdon häntä jälleen omakseni — eli oikeammin, että tahdon olla hänen orjanansa — sydämeni ja taloni ovat hänelle avoinna. Tulkoon ruhtinattarena niissä hallitsemaan. Minä olen seisova kuin kerjäläinen hänen edessänsä, tyytyen niihin murusiin, jotka hänen armeliaisuutensa minulle suo, ja kiitollisena en ole häntä rukouksillakaan vaivaava. Sanokaa hänelle, että tahdon olla jalomielinen ja rakkaudesta häneen vapauttaa Lemming'in hänen surkeasta tilastansa, Malvinan itkettyneitten silmien tähden; mutta sanokaa myös ett'en tuntiakaan tahdo kärsiä, että hän kantaa tuota häväistyä nimeä tai ilmestyy häväistyn miehen rinnalla, hän, jota tahtoisin oman nimeni loistolla ympäröidä".