Andjaldy kumarsi.
"Sen kaiken olen sanova rouva Lemming'ille".
"Menkää mitä pikemmin sitä parempi, hyvä Andjaldy, ja tuokaa minulle suotuisa vastaus".
Kirjuri antoi esimiehen kuumien käsien pusertaa omiansa. Mutta hänen omat kätensä olivat kylmät kuin kivi eivätkä vastanneet käden puserrukseen.
Andjaldy toimitti jo samana päivänä asian. Siinä ei mitään kummallista, että hän vielä myöhään samana päivänä pääsi rouva Lemming'in luo; hänen nykyinen asemansa oikeutti siihen.
Vastaus oli vakava ja kieltävä.
Rouva Lemming oli vastannut: "ei".
"Ei", sanoi Harter kummastellen ja pudisti epäillen päätään. "Miksi hän vastasi 'ei'?"
"Tietysti sentähden ett'ei ehdotus häntä miellyttänyt".
Harter katseli epäillen Andjaldyn silmiin ja toivotti sitten hyvää yötä.