Hänen huoneensa oli esimiehen huoneen päällä. Kauan kesti ennenkuin hän sai unta; Harter siellä alhaalla käveli edestakaisin ja hänen askeleensa pitivät Andjaldya valveilla. Aamulla he tapasivat toisiansa Harter'in yksityisessä työhuoneessa.
Ei mitään muutosta huomattu kumpasenkaan kasvoissa.
"Eikö mitään uutta?" kysyi Harter.
"Ei mitään".
"Minä tiedän jotakin", sanoi Harter, hengittäen hampaitten välitse. "Minä olen kutsuttu aamupuolella tutkintotuomarin luo Lemming'in asiassa".
"Mihin aikaan?"
"Mihin aikaan minua miellyttää; minun arvoiselleni miehelle ei määrätä tuntia".
Huolimatta tuosta teeskennellystä tyyneydestä ja ylpeästä katsannosta ilmaisi hänen puheensa kuitenkin, että hän oli liikutettu.
"En tiedä vielä kuinka keskustelu päättyy; kaikissa tapauksissa täytyy minun valmistua kaikkia mahdollisuuksia varten, sillä tässä vanhassa maailmassa ei rehellisinkään mies voi olla varma siitä, ett'ei ole epäluulon alainen. Tahtoisin sentähden pyytää jotakin teiltä".
"Olen palveluksessanne".