Harter toi kirjoitus-pöytänsä laatikosta tuon tunnetun päiväkirjan.
"Olen jo kerran ennen ollut siinä asemassa, että olen tahtonut jättää tämän yksityisen kirjani teidän haltuunne. Pyydän nyt samaa palvelusta. Siinä ei ole mitään vaarallisia salaisuuksia; mutta noilla lehdillä on kuitenkin luettavana yksityisiä mietteitä, joista ei sovi puhua. Pyydän sentähden teitä ystävällisesti sitä säilyttämään. Ja jääkää sitä paitsi kotia kunnes palajan ja pitäkää ulkohuoneemme ovi suljettuna. Jos sill'aikaa kenties joku valtiollinen talon-tarkastus tapahtuisi ja te sattuisitte huomaamaan että noista herroista — tunnettehan kaikki personallisesti — tulisi rappusia myöten ylös, niin heittäkää tämä päällys sisällyksineen kaminiin älkääkä avatko ovea ennenkuin kaikki on poroksi palanut. Voinko luottaa teihin?"
"Täydellisesti".
"Minä kiitän teitä; olen osoittava teille kiitollisuuttani!" sanoi Harter painaen kirjurin kättä. "Muuten ei minua mikään huoleta. Olen selvillä oman itseni suhteen. Paha ei ole niin paha kuin näyttää olevan. Tahdon tehdä oikeutta itselleni ja muille. Kaikkein pitää tulla tyytyväisiksi minuun".
Tämä Harter'in mieliala kummastutti suuresti Andjaldyä. Ei ollut kieltämistä, että Harter'in kasvoissa kuvautui ylevä vakavuus, joka ei voinut olla tämän tilaisuuden synnyttämä. Andjaldy tuskin osasi malttaa mieltänsä siksi kun esimiehensä läksi.
Hän maltittomuudella odotti saadakseen olla yksinänsä tuon tärkeän päiväkirjan kanssa kaksinkertaisesti lukittujen ovien takana.
Oi tuo Harter on todellakin kevytmielisin ihminen Jumalan avarassa maailmassa, kun hän ensiksikin uskoo paperille salaisuuksia, jotta ihminen tunnustaa itselleenkin ainoastaan silloin kun tuomari hänen povessansa nukkuu eikä kuule mitään; ja toiseksi kun hän, niitä kirjoitettuansa, luulee ihmisten käden tekemän lukon voivan niitä salassa säilyttää. Ja lopuksi hän uskoo ne kaikkityyni ihmisen haltuun, parhaimmalle ystävälleen muka!
Andjaldy kiiruhti lukkoa avaamaan ja kääntämään päiväkirjan lehtiä.
Ken kuvaa hänen hämmästyksensä!
Oi, tämä Harter ei olekaan niin kevytmielinen kuin luulemme; koko päiväkirjassa ei ole ainoatakaan kirjoitettua riviä.