Ei ainoatakaan kirjoitettua lehteä siinä ollut.
Ennen kirjoitetut lehdet olivat kaikki terävällä veitsellä pois leikatut; ainoastaan tyhjät olivat jälellä.
Hän käänsi tyhjät lehdet alusta loppuun asti; päiväkirjasta ei hän löytänyt ainoatakaan riviä eikä kirjainta.
Harter tiesi, minkä kanssa hän leikki ja että leikki voi käydä totiseksi.
Mutta miksikä leikkiä jatketaan? Minkätähden jätetään kirjurin haltuun päiväkirja koteloineen ja käsketään polttaa ne jos talon-tarkastus tapahtuu? Jos ei siinä ole muuta kuin puhdasta paperia, voisi jokainen sitä nähdä, eihän ole mitään kätkettävää eikä pelättävää.
Turhaan hän päiväkirjasta etsi selitystä tuohon arvoitukseen, siinä oli vaan tyhjiä lehtiä.
Entäs kotelossa?
Andjaldy piti sitä päivää vasten, voidaksensa katsoa siihen, ja kotelon pohjassa hän havaitsi rypistetyn vihriän paperin.
Hän veti sen ulos paperi-saksien avulla.
Väristä ja tuoksusta hän tuon kirjeen tunsi, tiesipä kuka sen oli kirjoittanut, ennenkuin oli käsialaa nähnytkään.