Hän meni.
Kuu olivat kahden kesken, Ilonka lankesi polvilleen äidin vuoteen viereen, kätki kyyneltyneet kasvonsa hänen käsiinsä ja lausui:
"Äiti …. minä rakastan häntä".
Rouva Bilágoschi oli kuin halvautunut, kuullessaan tämän tunnustuksen, ja sanoi katuvaisena vaipuessaan pään-aluselle jälleen:
"Miksi et ole koskaan sitä sanonut minulle?"
24 Luku.
Kaikkivaltiaan hengähdys.
Ferdinand Harter läheni nyt tarkoitusmääräänsä.
Hyvää lupaava kevät oli käsissä ja kaikki kedot rehoittivat. Sattuipa niinkin onnellisesti, että eräs rikas kauppahuone Wien'issä tarjosi hänelle runsaan etu-maksun kaikkein hänen tiluksiensa tuloista. Hänen ei tarvinnut muuta kuin lähteä rahojansa nostamaan.
Hän otti mukaansa Andjaldyn; se palvelus oli viimeinen, minkä hänen kirjurinsa oli hänelle tekevä, sillä hänellä oli nyt virka n.s. Unkarin hovikansliassa, jossa kykynsä varmaankin tulisi hankkimaan hänelle suuren tulevaisuuden.