Se pankkihuone, jossa rahat oli nostettavat, viivytti asiaa päivä päivältä sentähden, ett'ei kaikki muodon-omaiset seikat vielä olleet selvillä. Harter ei voinut ymmärtää mitä vehkeitä ne olivat, koska kaikki kedot oli arvioittu. Hänen täytyi olla Wien'issä useita päiviä.
Tämä odotus ei kuitenkaan ollut turhaa. Eräänä iltana oli tanssi-huvit jotakin hyvää tarkoitusta varten ja Ferdinand Harter ei pettynyt kun meni sinne toivoen saavansa tavata Malvinaa.
Kuinka tuo kaunis rouva olisikaan voinut olla poissa semmoisesta tilaisuudesta?
Tanssi-salissa herra Lemming ei suinkaan voinut estää häntä puhumasta Malvinan kanssa; korkeintain voi hän valvoa sitä, ett'ei puhe koskenut kielletyitä asioita.
Eikä se suinkaan ollut Harter'in tarkoitus; salaisia sopimuksia kävi tekeminen kirjallisesti; hän halusi vaan kuulla Malvinan puhuvan.
Sointuva naisen ääni on hurmaava vaikkapa puhe koskeekin kaikkein jokapäiväisimpiä asioita, ja se lumous-voima oli mitä suurimmassa määrässä Malvinan vallassa. Hän oli viehättävä, vaikkapa ei puhunut muuta kuin ilmasta, kuinka se oli kylmää.
Ja se oli todellakin kylmää.
Oltiin toukokuun lopussa, kuinka silloin sallittaisiin salia lämmittää!
Mutta Malvina vapisi vilusta joka kerta kun tanssista paikalleen palasi. Vilun väristykseenkin hän osasi panna niin paljon suloutta, että tuo väristys kaunisti häntä mainiosti.
"Salissa on todellakin kylmä!"