"Minä en tunne kylmyyttä teidän läheisyydessänne", kuului Harter'in kohtelias vastaus.
"Eikö todellakaan? Katsokaa jääkukkasia ikkunoissa! Outo näky toukokuulla".
"Ne ovat ainoastaan kuvia jääkylmien naisten katseista", lausui Harter leikillisesti.
Herra Lemming rupesi totisesti tarkastamaan ikkunassa olevia jääkukkasia sill'aikaa kun Harter vaan laski leikkiä niistä.
Ja kuitenkin te korkeasukuiset kavaljerit ja naiset menettelisitte viisaasti jos hetkeksi lakkauttaisitte soitannon, laskeusitte polvillenne ja nöyrästi laulaisitte. De profundis ad Te clamavi Domine … Jumalan hengähdys käy tuolla ulkona läpi yön, ja tanssimusikin soidessa muuttuvat maat tuhaksi…
Sen kertovat jääkukkaset ikkunassa.
* * * * *
Toisena päivänä Harter heräsi puolenpäivän aikana; hän oli vasta aamupuolella jättänyt tanssi-salin. Andjaldy oli jo kauan häntä odottanut.
Kun aamiainen tuotiin Harter'ille, Andjaldykin tuli hänen luokseen.
"No, mitä uutta, hyvä Eemil?" kysyi Harter iloisella tuulella. Mennyt yö oli nimittäin saattanut armollisen herran erittäin hauskaan mielentilaan. Kun Harter sanoi jäähyväiset Malvinalle, tämä oli pusertanut hänen kättänsä. Kun Harter sanoi hyvää huomenta Lemming'ille, hän samalla ilmoitti tulevana näinä päivinä hänen luokseen saattamaan "heidän asiansa" lopulliseen päätökseen. Lemming vastasi, että hän olisi tervetullut.