Herra Harter kysyi siis iloisesti Andjaldyltä mitä uutta hänellä oli kerrottavana.
"Uutinen on se, että meillä viime yönä on ollut neljä pykälää kylmää".
"Niin sitäpä saimme kokea tanssiaisissa. Pelkäänpä pahoin, että nuo ohkoisiin vaatteisin puetut naiset ovat saaneet nuhaa ja jäsentautia".
"Sitäkö vaan pelkäätte, armollinen herra. Minäpä pelkään että puoli Unkaria nyt on leivättä".
"Kuinka se päähänne pistää?"
"Sillä halla on tänä yönä vienyt kaikki; rapsi on jäätynyt, ruis kukki ja on pilalla, nisu rupesi jyvää tekemään ja sekin on hukassa. Ei tule tänä vuonna rapsia, ei senapinsiementä, ei viinirypälettä, eikä tippaakaan viiniä. Katovuosi on käsissä".
"Sitä vaan kuvittelette mielessänne!" huusi Harter, joka oli polttaa kurkkunsa kuumalla teellä.
"En ole minä ainoa sitä kuvittelemassa, vaan kylläpä on muitakin, joilla on varma vakuutus siitä; teidän armonne, te kohta saatte kuulla sen pankiriltanne, hän on sen minulle jo suullisesti ilmoittanut".
Hän jätti Harter'ille kirjeen pankirihuoneelta.
Harter luki tässä kirjeessä, että mainittu kauppahuone oli hyvin pahoillaan, mutta kun se nyt oli tapahtunut, jota lämpömittari kädessä oli pelätty, että nimittäin elo-hopea oli laskeutunut 4 pykälää alle 0:n, niin oli varma, että halla oli vienyt sadon ja että Unkarin maanomistajat eivät siis voineet siitä saada mitään rahoja. No, se isku iski kuntoon Harter'in teekupin.