"Hei! Siinä tulee opettaja!" kirkui Matyi, heitukka.
"Merkillistä, etteivät koirat häntä syöneet", ihmetteli Petyko, koirarenki.
"Heitä pappia pallilla selkään!" kehoitti nuori herra narria, joka juuri piti pallia kädessään. "Viskaa keskelle kiiltävää silkkikaapua, niin että siihen jää suuri, märkä, savinen jälki!"
Hersko, narri, totteli ilomielin annettua käskyä.
Mutta munkki oli notkea ja tarkkaavainen; ennen kuin tuo märkä palli ehti siis sattua häneen, tarttui hän siihen kädellään ja viskasi sen niin taitavasti takasin päin, että satutti keskelle Herskon naamaa ja tämän karhunnahkalakki vierähti mutaan.
Tuo oli hauskaa nuoresta herrasta.
"Katsos pappia!" kirkui hän. "Tule lähemmäksi munkki! Sinähän taidat palloa heittää — peijakas … ja minä kun luulin, että munkki ei muka osaisikkaan muuta kuin rukoilla ja messuta. Mutta jaksatkos lyödä pallon niin korkealle kun Matyi?… Matyi on vahva poika. — Nääs … mihin lensi!… Vähiltä oli, ettei ikkunaa särkenyt. — No koetetaanpas, mihin sinä kelpaat!"
Siegfried sieppasi mailan ja lennätti pallon niin ylös, että se meni yli linnan katon.
"Kylläpäs sinä olet aika munkki!… Sinun kanssasi minä rupeankin täst'edes longaa ja meetaa pelaamaan!"
"Teidän ylhäisyytenne osaa siis jo latinaa", imarteli Siegfried.