"No arkki sitte?"
"Arcus."
"Siis olen jo oppinut: draco, charta, arcus! Sehän on lapsen leikkiä… Hersko!"
"Näyttää luistavan kuin rasvattu", irvisteli narri, joka oli suuripäinen, julkeapuheinen, kääpiömäinen rujokas. — "Korkea-arvoinen rouva toivoo, että herra munkki kouluttaa nuorta kreiviä yhden vuoden ajan, ilman että hän kuitenkaan mitään oppii."
"Koetamme tehdä parastamme", tuumi Siegfried tyynesti, "otamme yhtiöömme erään henkilön, jonka nimitämme 'syntipukiksi,' ja milloin ei nuori herra osaa läksyjänsä, saa syntipukki selkäänsä."
"Tuoksi syntipukiksi otamme sinut, Hersko — eikö niin munkki!" selitteli nauraen nuori kreivi, jota tuo Siegfriedin ehdottama omituinen kasvatusopillinen järjestelmä erittäin miellytti. Hän oli jo muutenkin täydellisesti mieltynyt tulevaan opettajaansa.
Narria ei tuo ehdotus oikeen miellyttänyt; hän sen vuoksi rupesi estelemään sekä tuumi olevansa jo liian vanha semmoiseen kunniaan kuin syntipukiksi, vaan että koirarenki tai heitukka siihen toimeen paljoa paremmin soveltuisivat. Muuten tahtoi hän kokonaan päästä näin epämieluisasta puheenaineesta ja sentähden, viedäkseen juttua uusille urille, kysäsikin yht'äkkiä Siegfriediltä: "Minkätähden olet tuon jättiläiskirjan mukanasi laahannut … onko tarkoituksesi, että nuoren herran pitää se oppia ulkoa?"
"Ehei, poikaseni, tätä kirjaa tarvitsen paholaisia ulosajaessani."
"No sitte tulet sitä tässä talossa tarvitsemaan sangen paljo … meneppäs sen kanssa nyt ensiksi armollisen rouvan luo, siellä varmaankin kolmetuhatta pirua pitää asuntoa … niihin voit koetella taikakaluani ja siten nähdä, josko se johonkin kelpaa."
Tämä pilapuhe sai kaikki ääneensä nauramaan.