"Minä sanon sinulle jotakin. Jos voin mustettasi juoda, s.o. opin kirjaasi ymmärtämään, tahdotko sitte ottaa naukun viinituopistani?"
"Siihen kauppaan suostun."
"No, odotappas silmänräpäys. Ennenkuin sinä tulit, oli täällä muuan köyhä ylioppilas, jonka kanssa monet illat tämän saman pöydän ääressä valvoin. Hän raapusteli myöskin hanhenkynällä variksenjalkoja paperille, kuten sinäkin teet. Mutta sen sijaan, kun sinä juoksutat kynää vasemmalta oikealle, teki hän päinvastoin. Sinun pitäisi myös koettaa kulettaa sormiasi samoin päin. Mikä on hullun kirjasi nimi?"
"Eitukluk uttalas."
Narri mietti hetkisen ja päästi sitte suuren naurunhohotuksen.
"No enkö minä sanonut", hirnui hän, "että ensiksi kykenen sinun mustettasi juomaan. Luehan sanat oikealta vasemmalle, niin saat arvoituksen ratkaistuksi! Eitukluk uttalas, sehän on sama kuin salattu kulkutie."
Siegfried aukasi suunsa ja silmänsä selkiselälleen. Siinähän se nyt oli. Mitä kahtena satana vuotena kirjanoppineet eivät olleet selville saaneet, sen ratkaisi narri kahdessa minuutissa. Ha, ha, haha!
Kirja oli unkarin kieltä, kirjoitettu arabialaisilla kirjaimilla nurinpäin.
Nyt alkoi Siegfried lukea narrin neuvon mukaan oikealta vasemmalle.
Hyvin sujui. Ensin meni kaksi riviä, sitte kolme ja niin koko sivu.
Jota enemmän hän luki, sitä punaisemmaksi tulivat poskensa, silmänsä
alkoivat loistaa ja kasvojen kovat piirteet sulamistaan sulivat.
Nyrkkiin puristunut oikea käsi putosi raskaasti pöydälle.
"Katsokaa vain!" kirkui narri, "hurskas isä on juopunut omasta musteestaan."