"Sitä en ole koskaan juonut, mutta sopisihan sitä kerran maistaa.
Annappas minulle kulaus pöntöstäsi?"
"Ei mustetta juoda."
"No, mitä sillä tehdään?"
"Teroitetaan hanhenkynä — näin, kastetaan se musteeseen ja piirretään kirjaimia, jotka ovat ihmisen sielulle suuremmasta arvosta kun viini ihmisen kurkulle."
"Noo — annappas nyt vain minulle pieni tilkkanen, että tiedän, miltä se maistuu!"
"Ei tätä voi juoda."
"Ovatko nuo koukerot isossa kirjassasi sillä tehdyt?"
"Ovat. — Ne ovat vierasta kieltä, jota en itsekään ymmärrä."
"Et ymmärrä? — mutta silloinhan ei noitakirja ole sinulle suuremmasta arvosta kuin minullekaan? Yhtä hyvin voisin minä istua siinä ja seurata sormillani variksen varpaita!"
"Sinulla on oikein, narri."