"Pois siis täältä! Voi sitä, joka pahennusta matkaan saattaa!"
Muut munkit saivat tästä piispan uloskäskystä kehoitusta ja rohkeutta. He päästivät vyötäisiltään köysiset solmuvyönsä ja alkoivat niillä huimasti hutkia Siegfriediä, samalla kestiten häntä mitä moninaisimmilla latinaisilla ja kreikkalaisilla haukkumasanoilla.
Siegfried ei välittänyt itsestään, hän koitti ainoastaan varjella, etteivät iskut sattuisi Cupidoon. Ikäänkuin sumun seasta näki hän myös, kuinka Magdaleena tahtoi hänen luokseen rientää, häntä ruumiillaan suojellakseen, mutta Grazian otti tyttöä lujasti kiinni käsipuolesta ja singahutti hänet Berezowskyn luokse sanoen raa'asti:
"Tuolla on sinun paikkasi!"
Mutta Idalia rouva astui kiukusta raivottaren näköiseksi muuttuneena
Grazianin eteen ja kirkui:
"Kuule sinä Grazian Likovay! Tätä yötä tulet sinä vielä muistamaan. Kerran jo pistin puukon sydämeesi. Teen sen vielä toisen kerran ja se tulee olemaan kuolemasi!"
Näin sanoen ryntäsi hän salista ulos, kumoon jokaisen tyrkäten, ken ei kyllin nopeasti sivulle väistynyt. Mennessään huusi hän piispalle ja tämän puolisolle:
"Kiitoksia vieraanvaraisuudesta! Toivon teidät vielä kerran tapaavani!"
Tuokiossa oli hän reessä. Lentojuoksussa, vaahtoisina jättivät hänen hevosensa piankin Bittsen linnan.