"Teillä ei ole täällä mitään sanomista. Naisihmisenä olen minä myöskin luultavasti yhtä arvokas, kuin te miehenä."
"Se ei ole totta. Sinä olet leski, joka miehesi olet pois päiviltä saattanut ja sittemmin ruvennut elämään luvatointa yhdyselämää muinaisen rakastajasi kanssa, jota munkin vaatteisiin pukeutuneena talossasi salailet. Tännekin olet tuon syntikumppanisi laahannut. Tuolla hän istuu pöydän vieressä, lapsesi polvillaan. Vai eikö sitte muka olekin tuo pappi sinun rakastajasi?"
Näin puhuen lenkutti hän pöydän luo ja riipaisi Siegfriedin päästä sitä peittävän päähineen.
"Katsokaapas!" kiljui hän. "Kuka on tämä munkki? Teodor Dalnoki.
Kauniin rouvan rakastaja pappispuvussa. Hahaha!"
"Hahaha!" kaikui ympäri, kuin helvetin kuoro. Jokainen oli tuossa nuoressa munkissa tuntenut kuolleeksi luullun Teodor Dalnokin.
Hän ei siis ollutkaan kuollut, vaan ruvennut kauniin rouvan palvelukseen.
Isä Siegfried seisoi tuon nauravan, syljeskelevän joukon keskellä. Oikealla kädellään kohotti hän puisevaa tuolia. Jos hän sen irti laskisi, tekisi se piankin tuhotöitä.
"Siegfried?" kuului piispa Thurzon mahtava ääni rähinän keskestä. "Mikä olet sinä, pappi vai ritari?"
Nuorukainen antoi tuolin pudota lattiaan ja kumarsi päänsä alas sekä lausui hiljaisella äänellä:
"Pappi."