"Vinus, vina, vinum!
Nomen adjectivum.
Nolo masculinum
Sordet femininum.
Neutrius vinum
Solum est divinum!"
Se laulu sopi niin erinomaisesti munkeille. Hehän eivät ole oikeastaan miehiä eikä naisia, vaan suvuttomia olentoja. Hyvä viini ja hyvä munkki on siis neutri sukua.
Myöskin tänään taaposteli vanha Berezowsky tanssissa. Soihtuhypyssä oli hän oikeen mestari, siinähän nimittäin tarvitsi vain kirkua ja polkea jalkaa. Mutta silkkitanssissa ei hänellä tahtonut olla oikeen menestystä syystä, ettei kukaan nainen olisi surmikseen ottanut häneltä suukkosta. Magdaleena oli myös silkkitanssissa. Berezowsky koetti käyttää kaikki keinonsa päästäkseen hänen parikseen, mutta turhaan.
Kaksi silmäparia tähysteli kiihkeästi tätä leikkiä. Toinen oli nuoren munkin, isä Siegfriedin, toinen Idalian, Madocsanyn rouvan. Idalian sydän kuohui vihasta, mustasukkaisuudesta ja loukatusta ylpeyden tunteesta. Hän halusi kostaa noille ylpeille, jotka hänen läsnäoloaankin pelkäsivät, kuten ruttoa.
Nyt joutui silkkityyny hänen käsiinsä. Ilkeä ilonvälähdys silmissä vei hän sen Berezowskyn eteen. Tämä punastui korvalehtiinsä saakka ilosta ja oli mielissään, että hän nyt saa tilaisuuden Magdaleenaa tanssiin pyytää ja häntä tanssin sääntöjen mukaan suudella. Magdaleena vaaleni kauhusta.
Isä Siegfriedin koura puristautui kiukusta kokoon, niin että siinä oleva hopeainen pikari litistyi ja punainen viini ruiskahti pöydälle.
"Quid habes?" huusivat munkit yhdestä suusta.
Idalia polvistui Berezowskyn edessä ja tämä valmistautui juuri suutelemaan tuota kaunista rouvaa. Silloin hyökkäsi Grazian heidän väliinsä ja huusi jyrisevällä äänellä:
"Seis! Tuleva vävyni ei saa suudella tätä naisihmistä!"
Kiukustuneena hypähti Idalia ylös, löi kätensä yhteen ja huudahti: