Jalo ja kunnioitettu Herra,
Grazian Likovay.
Minä olen luvannut pistää veitsen toisen kerran sydämmeenne ja
minä pidän lupaukseni.
Jos tahdotte tietää kenen rakastaja isä Siegfried todella on, niin pitäkää vahtia ensi sunnuntaiyönä. Kun te silloin kuulette katolisen linnan kappelinne pienen kellon soivan, menkää palvelijoinenne ja aseilla varustettuna sinne. Takaan, että tulette näkemään jotain ihmeellistä!
Teidän nöyrin palvelijattarenne
leskirouva Franz Karponay.
Kun hän tämän kirjeen oli saanut valmiiksi ja sinettisormuksellaan lukinneeksi, olikin jo täysi päivä.
Hän käski narrin luoksensa ja puhui tälle:
"Hersko, pääseekö Waag-joen ylitse nyt?"
"Kyllä jänis tai koira, mutta ei ihminen."
"Minkätähden ei?"
"Viime yönä ovat jäät alkaneet liikkua."