Sitte hän riensi kirje kädessä ulos. Idalia katseli akkunasta, kuinka hän hyppeli jäänpalaselta toiselle, ollen alinomaa hengenvaarassa. Kumminkin pääsi hän onnellisesti toiselle rannalle.
"Nyt on asia hyvällä alulla, nyt on aika käydä aamiaiselle", puheli hän itsekseen.
Siegfried oli jo ruokasalissa kun hän tuli sinne.
"Cupido on yöllä kadonnut vuoteesta", puhui tämä.
"Sentähden, että sinä olit välioven sulkenut, oli hän yöllä herätessään ruvennut pelkäämään ja tuli minun luokseni. Nyt hän vielä nukkuu."
Siegfried katseli häntä epäröiden, mutta ei huomannut mitään erinomaista. Luuli vain, ettei rouva tiedä mitään hänen yöllisestä retkestänsä.
Idalia oli mitä herttaisimmalla, ihastuttavimmalla tuulella. Hän meni makuukamariinsa. Siellä oli jo Cupido hereillään ja alkoi ihmeissään puhua yöllisistä seikoista. Mutta äiti vakuutti, että hän oli nähnyt unta. Siihen lapsi tyytyi.
XIII.
Grazian Likovay luki kirjeen kahteen kertaan, kolmeen kertaan, mutta ei sitä ymmärtänyt. Täytyi kutsua avuksi mestari Mathias.
"Lue tämä kirje! Sen on narri tuonut, narri kirjoittanut, narri myös se, joka sen käsittää."